Vanhoja projekteja – pitäisköhän niitä parannella

Talvisen asuntoremontin jälkeen olen siivoillut ja järjestellyt tavaroita paikoilleen. Ja siellä järjestelyn lomassa tulee vastaan vanhoja projekteja, joilla on testattu eri asioita. Ja kun projektit on tehty omaan käyttöön, niin toteutukset on osin aika hurjan näköisiä. Rumia mutta toimivia.

Projektit on mielenkiintoisia. Sieltä löytyy kokeiluja siitä kuinka tehdään oma makrolaajakulma, pystyykö satavuotiaalla suurennsokoneen objektiivilla kuvaamaan tai millaista jälkeä syntyy objektiivin etulinssien kääntämisen jälkeen. Ja paljon muutakin ihmeellistä.

Protoista hyvin näkee, että osassa on siirretty vanhoja toteutustapoja nykymuotoon. Montakin ennen vaikeaa asiaa on aika vaivatonta toteuttaa Arduinon tai Raspberry PI:n avulla. Erityisesti silloin kun pysäytetään liikettä joko pelkän salaman tai vaihtoehtoisesti ulkoisesti ohjatun sulkimen avulla. Parhaimmillaan silloin saadaan hyvä lopputulos yhden ainoan ruudun avulla.

Samalla tuolla on pyörinyt noita muitakin projekteja ja kokeiluja. Pari kiinteätarkenteista laakafilmiä kuvaavaa, muutama neulanreikäkamera ja ihan tarkennuksella varustettu kamera. Kaikki ovat osin prototyyppejä, mutta toimivia sellaisia.

Olen hiljalleen ajatellut, että kun omaan jonkin verran tietoa siitä kuinka asioita voi tehdä, niin pitäisiköhän tuota osaamista hiukan hyödyntää. Eli kun hiljalleen keräilen näyttelyhyväksyntöjä AFIAP- arvonimeä varten, niin pitäisikö myös väliin kuvailla myös esim. hyönteisten lentokuvia ja muita vastaavia. Uskoisin, että osaan kuvata niitä, kyse on kait siitä että haluanko.

Sama koskee noita muitakin laitteita. Vaikka niitä on kiva rakentaa, niin pitäisikö niitä myös hyödyntää sen kuvaamisosaamisen puolella eli kokeilla miten noiden kuvilla saisi niitä näyttelyhyväksyntöjä.

Tätähän tämä kuvaaminen on. Minulla se tuppaa myös olemaan tekniikalla leikkimistä, Kari…