Studiomakrot ja kuinka pitkälle haluan mennä

Olen kuvaillut pitkästä aikaa muutaman ns. studiomakron hyönteisistä. Ja pohtinut, että kuinka pitkälle haluan mennä niiden kuvaamisessa. Ja erityisesti sitä miten paljon haluan kuluttaa rahaa tekniikan ostamiseen. Eli haluanko siirtyä siihen kuvaamiseen, jossa kuvat syntyvät loppupeleissä rahan avulla.

Mielenkiintoinen kysymys. Ja myös kallis kysymys. Tiedän mihin saakka pääsen nykyisellä kalustolla kuvien suhteen eli alle viisinkertaisilla suurennoksilla pystyn kuvamaan hyönteiset melkoisen helpolla ja useinmiten hyvinkin pienellä panostuksella kalustoon.

Alla oleva kuva on kuvattu noin 5.8x kertaisella suurennoksella käytännössä muutamalla romulaatikko- objektiivilla eli tuossa on parina Jupiter-11 ja Lomon mikroskooppilinssi. Jälki on pehmeää ja ei oikein enää tyydytä minua.

Periaatteessa tuossa ei ole mitään vikaa, mutta käytännössä tuo ei kelpaa minulle. Haluasin nätimpää jälkeä. Ja ongelmana on sekä valot että linssit. Tekstin aloituskuva on kuvattu hyvälaatuisella makro-objektiivilla. Pääsen sen avulla noin 5x suurennokseen. Pienellä säätämisellä pääsen johonkin 10x suurennokseen kohtuullisella laadulla.

Tässä tullaan tämänhetkiseen ongelmaan. Jos haluan päästä irti romuvarasto/ikea- kuvaamisesta ja panostaa lisää kuvien laatuun, niin se alkaa maksamaan. Ja mietin, että haluanko oikeasti maksaa harrastekuvaamisesta niin paljoa. Eli pitäiskö pohtia kuvaamista osin myös rahastamisen suunnasta vaiko uhrata rahaa vain harrastuksen vuoksi.

Ongelmahan on siinä, että tiedän pystyväni. Ainoa rajoite tällä hetkellä on kalusto.

Tuo tekstin aloituskuva on valaistu Ikean Melodi kuupan ja kahden Solhetta- lampun avulla. Tuota Melodia käytetään siellä sun täällä tuotekuvauksessa. Solhetta- lampuille luvattiin värintoistoarvoksi yli 90 ja niillä saa aikaiseksi kohtuullista jälkeä.

Ja nyt olen kait siinä pisteessä, että pohdin kuinka pitkälle haluan mennä. Alanko rakentamaan tuota omaa ympäristöä ”ammattimaisemmaksi” eli korvaan laitteiston asiallisilla tuotteilla nykyisten käytetään sitä mitä käsillä sattuu olemaan.

Ja sitten siihen kaluston parantamiseen. Tiedän, että tarvitsisin oikeastaan muutaman erilaisen asian. Eli uuden kameran, vähän optiikkaa ja ja valot. Kamera on noista oikeastaan se halvin vaihtoehto. Eli uuden tai vähän käytetyn saisi alle 500 eurolla.

Valoiksi haluaisin kohtuullisen hyvällä CRI- arvolla olevat pienet ja tehokkaat ledit ja oikeastaan niin että saisin 4 -5 valoa käyttäöön. Noihin saa kaikkine tykötarpeineen kulmaan helpolla sen 300 – 500 euroa.

Mutta sitten alkaa rahankulu. Eli jos haluan siirtyä mikroskoopin linsseillä kuvaamiseen, niin joutuisin hiukan hankkimaan uutta osaa. Eli tuubilinssiin saa helpolla uhrattua 300-400 euroa. Tyypillisesti sellaisena käytetään esim. Raynox 150 tykötarpeineen.

Tuohon kun vielä lisätään asialliset mikroskooppilinssit, joiden hintahaitari on 150 – 5000 euron välillä, niin sitä pohtii kuinka pitkälle harrastuksen haluaa viedä. Ja pohtia haluaako harrastuksesta sellaisen, että sen pitää hiukan tuottaa rahaakin.

Mutta tätähän tämä aina on. Pitää pohtia haluanko kehittyä, vaiko ostaa kalustoa vaiko vain lopettaa. Ehkä minua kuitenkin kiehtoo päästä vielä lahemmäs ja kuvata jokupäivä perhosen siipisulat.

Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…